Monday, 12 October 2015

Mitä sitten, kun vetoomukset on allekirjoitettu, mutta mikään ei muutu?


Siinäpä se, miten vastustaa sitä röyhkeyttä, millä hallituksemme, yksi toisensa jälkeen, ovat ajaneet läpi omia rahastushankkeitaan, tai siis intressiryhmiensä ja tukijoidensa hankkeita, muka äänestäjien mandaatilla. Meillä on henkilövaalit, joissa mandaatin saa joku tyyppi, joka sitten tiukan paikan tullen tulkitsee sen niin, että on saanut kansalta mandaatin tehdä oman harkintansa mukaisia päätöksiä, ja näinhän se menee. Mutta jos kamppanjoissa jo tavan mukaan luvataan mitä sattuu, eikä niitä lupauksia tai kampanjoita pidetä sen kummemmin sitovina, lähinnä peliin kuuluvana näytöksenä, niin normi äänestäjällä ei ole loppuviimein mitään muuta keinoa vaikuttaa päätöksiin, kuin painostaa niitä valittuja henkilöitä. Jos se tehdään rahalla, valtatinstituution sisäisiä lainalaisuuksia mukaillen, sitä sanotaan lobbaamiseksi. Ja tämähän tapahtuu suljettujen ovien takana, siellä, minne normi äänestäjällä ei ole asiaa, koska ei ole varaa.
Miten sitten painostaa niitä henkilöitä? Ääriyksilöllisessä ilmapiirissä, jossa Tatcheria ("Ei ole sellaista asiaa kuin yhteiskunta, on vain yksilöitä.") fanittavat poliitikkomme elävät omien piiriensä sisällä tukien toisiaan omien intressiensä mukaisesti (hyväveli-kerho), ja pyrkivät toistensa tuella ravistelemaan itsensä kaiken kritiikin ulkopuolelle. Kyllä kansa tietää, jos se tietää oikein, ja jos se on väärässä, se ei edes ole kansaa.

Tästä näemme ääriesimerkin Turkissa juuri nyt: oppositio marssi vcäkivallattomasti rauhan puolesta ilman turvatoimia, ja mielenosoitukseen iskee itsemurhapommittajia. Valtapuolueen pääministeri syyttää oppositiota itsensä pommittamisesta samalla kun valtapuolueet pitävät omia kokouksiaan kymmenen korttelin turva-alueen sisällä.

Olen keskustellut luonani vierailleiden Turkkilaisten kanssa, ja he sanoivat, että koska poliitikot ovat paatuneita ja kansa tottunut tilanteeseen, vastarintaa on alettu pitämään turhana ja ihmisiä, eritoten nuoria vaivaa alkoholismi, huumeet ja masennus, eli lyhyesti, tulevaisuudettomuus ja näköalattomuus, joka saa turruttamisen vaikuttamaan paremmalta vaihtoehdolta. Turkkilaiset vieraani kertoivat myös miten Turkissa luultiin jo hetki, että kansa nousee ja vapauttaa itsensä. Sitten populisti Erdogan koalitioineen sai taas uuden mandaatin maaseudun kouluttamattomalta ja uskonnolliselta väestöltä, joka muodostaa jopa yli puolet Turkin väestöstä.

Käytännössä Erdogan ei paljon poikkea Suomen Soinista, Sipilästä tai Stubbista, ja näyttää siltä, että myös Suomessa valtapuolueet tekevät mitä huvittaa, koska ne ovat monopolisoineet oikeuslaitoksen ja suurimman osan talouden resursseista. Kreikassa EU-Troikalle ei voitu mitään, koska jos EKP ajaa pankit kiinni ja raha loppuu, koko valtio on vaarassa romahtaa kaaokseen, ja kuten me Lähi-Idän tilanteesta voimme päätellä, siinä vaiheessa, me olemme resursseja kahmivien talouskoalitioiden armoilla, hajotettuina, ja vahvimman ja röyhkeimmän hallittavana. Suomessa ihmiset itkevät toimeentulonsa perään, ja köyhät tappelevat keskenään Lidlin halvoista kaljoista ja leivistä. Vain harvat uskaltavat vastustaa vääryyksiä edes omilla työpaikoillaan tilanteessa, jossa ainoa mahdollinen vaikuttamisen keino on marssia ulos työpaikoilta, kuten Turkissa tehdään tänään ja huomenna, mutta Turkissa terrori-iskuissa kuoli satoja aktivisteja ennenkuin tähän pisteeseen päästiin.



Mitä luulette, koska Suomessa ollaan siinä pisteessä? MItä täytyy tapahtua ensin, ja miten kansa siihen reagoi? Annammeko fasismin ja mielivallan nousta, vai vaadimmeko päättäjiä vastuuseen ja pelastamme oikeusvaltiomme, pyrkimyksemme tasa-arvoiseen ja hyvinvoivaan yhteiskuntaan? Tällä hetkellä kansalaistottelemattomuus on eettisesti ja moraalisesti kestävämmällä pohjalla kuin tottelevaisuus, mutta Suomessa mennään ylpeinä töihin yleislakkopäivänä, koska niin Suomessa tehdään, mennään töihin kaikesta huolimatta, vaikka talkoilla lahjoitetaan luontaiset elinkeinomahdollisuutemme ja resurssimme pois, tehdään valtion kassaan nopeaa rahaa, koska on annettu pois, yksityisille pankeille, se oikeus tehdä sitä rahaa itse  ja myydään tulevaisuus pois, jotta saisimme näiltä pankeilta tätä keksittyä rahaa, josta sitten maksamme niille korkoa verovaroistamme.

En tarkoita tällä siis sitä, että pienyrittäjien ja sairaanhoitajien yms. ei saisi harjoittaa toimiaan. On kysyttävä mikä edistää hyvinvointia, eikä syö tulevaisuutta edestämme. Tarvivatko Suomen sairaalat ja vanhukset Soklin kaivosta tai Talvivaaraa, niitä valtavia sähkölinjoja, jotka me rakennamme verorahoillamme, jotta yksityistetyt sähköyhtiöt saavat takoa voittoa myymällä sitä sähkö, jota tarvitsemme (tai siis ne kaivokset, eritoten ne tulevat kaivokset ja hienot projektit, joita hallitus tukee 100%) niin kipeästi -- niin kipeästi, että rakennamme uusia ydinvoimaloita kasvavaan energiatarpeeseen, mutta samalla poltamme miljardeja vatteja tyhjään valaisemalla melkein autioita katuja keskellä korpea yms. --  entäpä sijoituspankkeja? Kuka niitä tarvii? Kansako niistä hyötyy? Entäpä siittä että vesioikeudet myydään? Siittä, että metsänomistajalle ei jää niistä puukaupoista käteen kuitin lisäksi juuri mitään muuta, koska valtio on niin ahnaasti ajanut metsä- ja paperiteollisuuden etuja. Me alamme epäillä, että suurteollisuuden etu ei ole sama kuin kansan etu. Eihän meillä muka ole rahaa enää edes hoitaa vanhuksia tai syöttää kouluissa terveellistä ja laadukasta ruokaa siittä huolimatta että maailmalla Suomea tituleerataan Pohjois-Euroopan Kongoksi, koska täällä me levitämme korporaatioille punaisen maton ja nostamme perseemme pystyy alistumisen merkiksi.Tästähän voisi melkein päätellä, etteivät nuo suuryhtiöt oikeasti tuokkaan sitä hyvinvointia, koska meillähän oli se jo, mutta koska meidän oli ja on kilpailtava maiden kanssa, joissa ei ole sääteälyä, ympäristölupia tai ammattiyhdistyksiä, me emme voi tehdä mikä on oikein, vaan meidän on tehtävä rahaa, jotta hyvinvointimme pelastuisi. No, onko se hyvinvointi parantunut EU:n aikana, tämän kilpajuoksun ja talouskasvun aikana, vaikuttaako se siltä, että se olisi peklastumassa nyt kun jatkuva talouskasvu ei ollutkaan mahdollista rajallisessa maailmassa?

Tässä vielä esimerkillinen puhe herralta, joka ei pyllistä:
Posted by at No comments:
Subscribe to: Posts (Atom)