Joo Isis on aika ikävää sakkia. Kyllä mie saattasin lähteä ainaki alta pois ja karkuun. Sivistysvaltioissa sentään on ollut tapana saada suoja moiselta mielivaltaiselta vainolta. Se on vain mielenkiintoista miten persujen ja patrioottien piiristä nousee vastareaktiona ihan yhtä keskiaikasta paatosta. Ja sitte pitäs suosia kristittyjä maahanmuuttajia vaikka raamatussa on ihan samaa totalitaristista retoriikkaa ku mitä Isis soveltaa. Minusta tässä on kyse siittä, että ihmisyytemme säilyttämiseksi, meidän on oltava solidaarisia niille, jotka pakenevat sortoa, ja jyrkästi torjua kaikki sorto. Jos hyväksymme orjuuden raamatun nimissä (raamatun mielestä on ookoo pitää orjia), me ei voida sitä kieltää koraanin lukijoiltakaan. Tässä orjuus nyt esimerkkinä, mutta näillä heprealaisilla totalitaristisilla yhden jumalan uskonnoilla on kyllä monia muitakin tapoja sortaa "vääräuskoisia".
Ja mikä sitten on sitä suomalaista kulttuuria, jota pitää puolustaa? Minä tiedän että suomestakin löytyy paljon tahoja, jotka pitävät minun elintapaani julkeana ja syntisenä, ja jos heillä olisi valta siihen, he varmaan myös puuttuisivat elämääni. Minusta taas se menee niin, että jokainen on vapaa järjestämään oman elämänsä miten tahtoo ja toteuttamaan siten mieleistään kulttuuria. Vaihtoehdot ovat siis joko vapauteen perustuva järjestelmä tai autoritäärinen järjestelmä. Persuihin en luota, mm. siksi koska niiden retoriikassa korostetaan tiettyä suomalaisuutta ainoana oikeana suomalaisuutena. Ja se kulttuuriohjelma. Hyi vittu.Ja käsityksiä on monia. Pitäväthän jotkut saamelaisetkin lestadiolaisuutta oikeana saamelaisuutena. Ja monet eri muslimikuppikunnat tappavat toisiaan kuten protestantit ja katoliset aikoinaan. Tätäkö me halutaan oikeasti tulevaisuudenkin olevan? Ja se leviää kuin rutto euroopassakin: esim. Unkari, Ukraina ja Kreikka nyt jo parrasvaloista väistyneine kultaisine aamuineen. Se on sitä fasismia, imperialismia ja totalitarismia.
Ja jos tässä kohtaa tulee mieleen, etteihän se vapauskaan voi olla totaalista, eli ei sitä voi kukaan tehdä mitä sattuu. Siihen pätee se sama vapaudesta johdettu sääntö, eli ne yksilön vapaudet loppuvat siihen missä muiden vapaudet alkavat; jos me ollaan kaikki samassa pelastusveneessä, ja yks alkaa tekeen reikää veneeseen, niin kyllä se on silloin muiden vapaudesta pois jos kaikki hukkuu. Sama pätee ympäristöön ja ilmastoon. Voisikin aivan hyvin sanoa, kuten moni onkin jo sanonut, että vapaus alkaa vastuun myöntämisestä, siitä että ymmärtää kaikilla teoilla olevan seurauksensa, että ymmärtää että maailma on rajallinen ja tässä maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksikään systeemi ei ole loppuviimein suljettu.
Pitää antaa toisille vapaus elää, ja jos sie patoat joen tai saastutat ilmakehää niin että köyhyyttä kuolemaa ja kurjuutta on seurauksena, niin siehän oot rikollinen. Ja turvallinen ydinvoimala on turvallinen tasan niin kauan kuin se ytimessä tapahtuva reaktio pysyy säteilysuojien sisään rajoitettuna. Jos se sieltä karkaa, se vaikuttaa kaikkeen. Ydinvoiman voi hyvin sanoa olevan jo vanhentuneen klassisen fysiikan maailmankuvan tuote, sillä klassisessa fysiikassa systeemit tupattiin ajattelemaan suljetuiksi ikään kuin ne tapahtuisivat tyhjiössä. Jo Albert Camus, jonka ajatuksista tämän vapauden kaavan voi myös helposti johtaa ("I rebel -- therefore we exist.") pani merkille kvanttimekaniikan ja avoimista systeemeistä koostuvan maailmankuvan merkityksen suhteessa klassisen fysiikan suljettuihin systeemeihin, olihan avoimen vuorovaikutuksen mallia sovellettu kulttuuriatnropoliassa menestyksekkäästi jo pitkään fyssikoiden vielä tarpoessa totalitarisminsa kanssa. Jopa Einstein oli pitkään sitä mieltä, että "Jumala ei heitä noppaa", vaikka myönsikin myöhemmin sen olleen suurimpia virheitään. Einstein oli mukana liikkeessä, jonka tarkoituksena oli nimenomaan todistaa, että summa yli ulottuvuuksia ja satunnaisia tekijöitä ei fysiikan kaavoissa saanut olla. Heidän koulukuntansa sai osuvan nimen: cybernetics eli kybernetiikka johdettuna kreikan sanasta kybernos=hallita. Vapauden maailmalla on ollut monta estettä edessään, eikä se vielä ole täysin edes syntynyt.
Camus oli mukana kirjoittamassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleistä ihmisoikeusjulistusta, ja samat ylevät vapauden ajatukset kaikuvat USA:n perustuslaissa, mutta silti, Camus:n teos Kapinallinen on kuvaus siitä miten kapina, joka nousee epäoikeudenmukaisuutta vastaan, kääntyy vastakohdakseen, eli muuttuu sorroksi, jos kapinalliset nostavat omat oppinsa laeiksi samalla mielivallalla, jolla sortokoneistot syntyvät. Camus huomauttaa, että vapautta ei voi puolustaa muuten kuin vastustamalla sortoa, eli sortamalla vapautta ei voi toteuttaa. Näin ollen suvakkimädättäjäkään ei voi suvaita suvaitsemattomuutta, sillä suvaitsemattomuus on kulttuuritotalitarismia ja sortoa.
Minua hämmentää kuinka yksinkertanen tämä kaava on siihen nähden kuinka vastentahtoisesti asiaan suhtaudutaan kun sen näin esittää. Moni vastaa, että "periaatteessa kyllä, mutta kun ne muut ei toteuta tätä niin ei mekään voida..." Live and let live, antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta niin se ei voi mennä, että tässä on nyt tämä yks kukka ja se on paras, ja se on sitte monokulttuuria tästä eteenpäin nyt ja aina. Ei se todellakaan mene niin. Eikä sitä voi istuttaa kuusta siihen, mistä just kaatu kuusi. Se on se metabiosis semmonen, että siinä paikassa missä sinä olet elänyt, elää seuraavana jotain muuta sen mukaan mihin kuntoon se paikka jää. Ihmispaskassa ei kasva ihminen, vaan jotain muuta täytyy olla siinä välissä. Jos siinä ei elä ku skorpiooni, joka seki kiiluu pimeässä säteilypitopisuutensa ansiosta, niin edellinen populaatio on kyllä tehny jotain mikä on väärin ihan perustavalla tavalla. Varsinkin jos sillä populaatiolla oli mahdollisuus elää toisin. Ihmiset ainaki tuntuu tekevän kaikkensa, ettei täällä ainakaan ihmiset enää juhli, ei siinä kaasukehässä, minkä me jätämme jälkeemme, ei niissä vesistöissä, missä meiän paskat huilaa. Mikä lie mikrobikanta sitte pokkaa ja kiittää, ja mussuttaa mielissään kaikkea sitä kuolemaa mitä ihminen kylvi. Loppukaneetiksi mielikuva Tzernobylin pudonneista lehdistä, jotka ei edes maadu, koska ei ole mikrobeja.
Albert Camus: engl. The Rebel, (alkup. Le Homme Revoltee) suom. Kapinallinen (Suomennettu versio ei itse asiassa kata edes koko teosta, vaan on itse asiassa varsin valikoiva suomennos.)
http://cnqzu.com/library/Existentialism/Camus%20-%20The%20Rebel.pdf
No comments:
Post a Comment